lauantai 7. joulukuuta 2019

Keväisiä kuvamuistoja Öölannista, osa 2.


Ja vielä toisen postauksen verran keväisiä Öölannin muistoja.
Ensimmäisen osan voit käydä lukemassa 👉 täältä.

Aivan Öölannin pohjoisosassa sijaitsee Trollskogen eli Peikkometsä, joka on n.100 hehtaarin luonnonsuojelualue. Se mistä tämä nimi Peikkometsä on tullut, on helppo arvata kun pitää vaan silmänsä auki. 



Sanotaan että Itämeren tuulet on vuosikymmenten mittaan piiskanneet puita niin rajusti, etteivät ne ole säilyneet suorina.


Tuulet ovat varmasti edesauttaneet myös Ahvenanmaalaisen kuunari Swiksin haaksirikkoa Trollskogenin rantaan vuonna 1926. 
Aluksessa oli seitsemän miehistön jäsentä ja kaikki heistä selvisivät haaksirikosta hengissä.


Olen nähnyt kuvia Swiksistä, kuinka se on vielä hetki sitten ollut aika isokin hylky. Kelin armoilla oleminen on saanut hylyn lahoamaan aika pahasti. Veikkaanpa että muutaman vuoden päästä siitä ei ole jäljellä enää kuin kasa vanhoja lautoja.


Metsäalue toimii myös lehmien laidunalueena. Keväällä on vähän ilmoista riippuvaista, että onko lehmät jo laitumillaan sillon kun on meidän Öölannin vierailun aika. Aina yhtä jännää kuljeskella siellä laidunalueella ja jännittää että ilmestyykö kohta jostain lehmälauma. Ja mikä on Viskin reaktio lehmiin ja mikä on lehmien reaktio Viskiin... 😦


Mutta kyllä näissä maisemissa kelpaa niin lehmien kuin ihmistenkin tallailla polkuja. 💙


Tähän vanhaan tammeen olisi jo itsekin pystynyt pistämään asumuksen pystyyn. 😅 Sen verran oli jo puunrungolla ympärysmittaa.
Tammen arvioidaan olevan n. 800-900 vuotta vanha. 


Alueella menee niin selkeäski tallatut polut, että kulkeminen alueella on helppoa. Ja eksymisen vaaraa ei ole, koska alue sijaitsee niemennokassa, joten meri tulee kyllä joka puolelta jossain vaiheessa vastaan. 


Ja tällaiselle majakkahullulle oli myös erittäin siistiä katsella Öölannin pohjoiskärjen majakkaa, Långe Erikiä vähän kauempaa. 
Långe Erikistä voit käydä lukemassa lisää 👉 täältä.


Tämä Grankullaviken on hauenkalastajien paratiisi. Harmi kun emme koskaan keväällä sinne pääse kalaan, sillä haukilahti on silloin rauhoitettu kalojen kutuaikaa kunnioittaen. 


Myös näitä murattien valtaamia puita oli hauska ihastella. 


Trollskogenin parkkialueelle rakentui muutama vuosi sitten luontokeskus. Se on itseltä vielä käymättä kokonaan, mutta ehkä jo ensi keväänä pääsee sinnekin vierailulle. Parasta on juurikin se, että joka reissulta jää aina jotakin nähtävää vielä seuraavalle reissulle. 💚


Ja veikkaanpa että Viskikään ei kyllästy näitä polkuja tallaamaan, koska alueella asustelee myös paljon jänöjusseja ja kauriita, jotka jättävät alueelle omat mielenkiintoiset hajumerkkinsä. 😅

2 kommenttia:

  1. Viski on tutustunut kulttuuriin ja luontoon oikein kunnolla ;D

    VastaaPoista
  2. Kauniita maisemia missä kelpaa kyllä kävellä :)

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi! :)